lauantai 10. marraskuuta 2012

Pizzaa

Mieheni on nyt ollut Italiassa kuluneen viikon ja minä olen päässyt kokeilemaan yksinhuoltajan elämää viikon verran. Suurin saavutukseni tähän mennessä on se, että olen selvinnyt suhteellisen tervejärkisenä ja esikoinen on päässyt melkein joka päivä esikouluun ja yhtään viulutuntiakaan ei olla missattu. Mieheni matkustelee kyllä paljonkin, mutta tämä taitaa olla pisin reissu tähän mennessä ja ehkä rasittavinta on, etten edelleenkään tiedä, milloin hän mahtaa tulla takaisin. 
Saimme kuin saimmekin tyttöjen kanssa leivottua mahtavan herkullista pizzaa tänään. Mieheni haukkui eilen italialaiset pizzat ja ruoat lyttyyn skypessä ja mikäpä sen parempaa kuin syödä kotona mahtavaa pizzaa samalla, kun Italiaan päässyt mieheni joutuu tyytymään pahoihin italialaisiin pizzoihin. Jotenkin ironista. Ja katkera sävyni lienee siitä, että minullekin olisi kelvannut pikku reissu Italian lämpöön yksin arjen pyörittämisen sijaan. 


Vähän taustaa tästä pizzasta. Sain ohjeen alkusyksystä rakkaalta ystävältäni. Itse olin jo ajautunut hyvinkin alkuperäiseen ideaan pizzan suhteen nimittäin pizzani alkoivat olla sitä rataa, että heitin vain taikinapohjan päälle vanhat jauhelihakastikkeet ja juuston loput ja alkoihan se pizzakin vähän siltä jo maistua. 
Niinhän pizza on saanut alkunsa taikina pohjan päälle heitettiin kotitalouden ruoantähteet, paistettiin ja annettiin kerjäläisille. 
No sain sitten ystävältäni ohjeen kasvispizzaa varten. Olen nuoruudessani jo omalta osaltani kasvisruoat syönyt ja niinpä sovelsin ohjeen meidän lihaisaan makuun. Tärkein pointti kuitenkin on tuoreet tomaatit, punaviinietikka ja oliiviöljy ja taikinan kunnollinen kohotus. 
Myönnettäköön, että täytteeseen mahtui vielä se toissapäiväinen jauhelihakastikekin :)
Aivan mahtavan herkullista!

















Ihanaa viikonlopun jatkoa sinulle!

Lottariina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti